Lehtivihreää ruokapöydällä

Nyt on aika kerätä niitä. Siis pikkuruisia koivunlehtiä, nokkosia ja vuohenputkia.  Ruokapöydällä ne kuivuvat, ja pöytä on melkein täysi. Kuivatan ne talveksi. Nokkosesta tulee kuivattunakin hyvää kastiketta, simaa, olutta ja leipää. Jo keskiajalla sitä käytettiin kaljuuntumista ehkäisemään sekä ihonhoitoaineena. Olen huomannut, että sen säännöllinen käyttö lievittää stressivatsaoireita. Koivunlehtiä voi kuivattuna ripotella salaatteihin, ja vuohenputket hienontaa hienoksi viherjauheeksi, jota voi käyttää vaikka salaatinkastikkeen seassa, tai ruokiin samalla tavoin kuin kuivattuja sieniä käytetään.

Oikealla koivunsilmuja, oikealla nokkosta ja takana vuohenputkea. Kasvit kuivuvat pöydällä vallan hyvin ilman sähkökäyttöistä kuivuriakin. Paksua kerrosta kääntelen pari kertaa päivässä.

Isä teki minulle tuollaisia puurimoista koottuja kuivatustelineitä, joita on helppo pinota päällekkäin. Niissä on verkkopohja. Tämä verkko on harvaa K-raudasta ostettua verkkoa, mutta kärpäsverkko varmaan käy yhtä hyvin. Yleensä pinoan telineet päällekkäin puuhellan reunalle,  jolloin hellasta hohkaava lämpö kuivattaa yrtit nopeasti. Kaarina-täti kuivattaa saaliinsa ilmalämpöpumpun eteen kasatun pyykkitelineen päällä. Joskus kesän ruuhka-aikana laitan saaliin takan tai jääkaapin päälle mahdollisimman korkealle tai saunan lauteille. Siellä on aina vähän  lämmin.

http://www.katajahovi.org/SatuHovi/luonnonyrtit.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: