Sydämen iloa

Kevätkiireiden keskellä rupesi tekemään mieli keventää vähän sydäntä. ja mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin sitruunamelissasta (Melissa officinalis)  tehty tee. Sitruunamelissa käytettiin lääkkeenä jo keskiajalla, ja itse juon siitä valmistettua teetä aina stressaavina aikoina. Se keventää kummasti oloa ja lievittää huolia. Ja maistuu hyvälle.

Pitää kuitenkin muistaa, että talvella ostetuista kaupan ruukuista ei helpotusta saa. Ilmeisesti yrtit kasvavat keinovalon alla, eivätkä kehitä itseensä tehoavia aineita. Kesän sitruunamelissasaalis kannattaakin nyt muistaa kuivata talven varalle.

Sitruunamelissaa on käytetty Antiikin ajoista lähtien lääkkeenä masennukseen ja vahvistamaan sydäntä, päänsärkyyn, hammassärkyyn, kouristuksiin, pahoinvointiin, vatsaa vahvistamaan ja ummetukseen., alentamaan kuumetta ja lisäämään sapen eritystä.

Kerkkäsiirappia

Päätin tehdä kuusenkerkistä siirappia. Halusin säilyttää kaikki vitamiinit, ja tein siirappini nopeasti ilman hellaa. Se on helppoa: otetaan 2/3 kerkkiä (myös männyn ja katajan kerkät käyvät), ja 1/3 juoksevaa hunajaa. Sekoiteaan. Tuote säilyy hyvin. Ajan kanssa kerkkien rakenne rikkoutuu ja sekoittuu hunajaan.

Kuusen ja männyn kerkissä on yskän oireita helpottavia aineita, ja katajan kerkät irrottavat tiukkaa limaa tehokkaasti. Kun kerkät kasvavat ja tummuvat, ei niiden vitamiinit ja vaikuttavat aineet minnekään  katoa. Siirappia voisi siis tehdä aivan yhtä hyvin vaikkapa havuista. Ne kannattaisi ensin pilkkoa hyvin yrttisaksilla.

Seikkailua peliin

Maistoinpa Maltalaisia viinejä ja totesin, että mailmasta on kadonnut seikkailunhaluisuus. Kaiken pitää olla juuri täsmälleen samanlaista kuin aikaisemminkin. Kaiken pitää maistua joka kerta täsmälleen samanlaiselle. Viinin kuuluu maistua tietylle, ja oluen taas toiselle. Jos yleisesti hyväksytystä linjasta poiketaan, makua ei hyväksytä (viininä, oluena tms.)

Maltalaiset viinit olivat niin ihania, niin erilaisia! Niitä juodessaan tunsin itseni virkistyneeksi aivan toisella tapaa, kuin normaalisti vastaavassa tilanteessa. Uusi, erilainen maku antoi aivoille aktiviteettia ja piristi mieltä.

Lisää seikkailua, roskiin tasapaksuus!

Kuva sivuilta http://www.marsovin.com/ourbrands/DOKMaltaWines/tabid/766/Default.aspx

Nokkosjuustoa

Nuorten nokkosten noustessa tekee mieli käyttää niitä kaikkeen mahdolliseen. Maukkaita ovat esimerkiksi nokkossima, nokkossmoothie, nokkosletut, nokkoskeitto tai nokkoskastike perunoiden kera. Minä tein nokkosilla maustettua kotijuustoa.

Nokkosta voi toki käyttää muinakin vuodenaikoina. Syksyllä poimitaan pelkkiä ehjiä lehtiä ja siemeniä, ja talvella käytetään kuivattua nokkosta. Kuivattua nokkosta tarvitaan vain kolmanneksen tai vieläkin vähemmän tuoreena käytettävästä määrästä.

Kotijuusto valmistetaan normaaliin tapaan, ja ryöpätyt, saksilla silputut nokkoset lisätään juustomuottiin  vuorotellen juustomassan kanssa. Käytin yhteen juustoon pari kourallista silputtua nokkosta.

Kuukalenteri

Vanha tapa rytmittää työ on tehdä sitä kuukalenterin mukaan. Tapa on ikivanha. Taivaankappaleiden katsottiin vaikuttavan kaiken kasvavaan ja olevaiseen. Taivaan planeettojen liikkeitä seurasi Mikael Agricolakin 1500- luvulla, joka liitti niiden asentoja Rukouskirjansa kalenteriosaan. Hän mainitsee esimerkiksi sen ajan vuodesta, milloin ei ole sopivaa iskeä suonta.

Kylvön ja istuttamisen kanssa pitää olla kuukalenterin mukan erittäin tarkka, sillä uudella kuulla tulee kylvää ja vanhalla kuulla istuttaa.Terveyteen kuukalenteri vaikuttaa sekä siihen, miten hyvin kuivatussa vihdassa pysyvät lehdet. Vihta kuuluu koota tietyssä kuun vaiheessa, jos haluaa sen kestävän talvella hyvänä useita saunomiskertoja.

Yläkuu- nimisen yrityksen sivuilla on asiasta paljonkin juttua: http://kirjasto.kuopio.fi/work?workid=b54b0f16-5b8f-4174-a1a6-5a0ed0c8d440. Yritys myy sivuillaan kuukalenteria ja kirjaa Yläkuu ja alakuu – ajoituksen taíto suomalaisessa kansanperinteessä.

Kuva kustantajan sivuilta: http://www.ylakuu.com/suomi/kirjat.htm

Being – oleminen

Oleminen – se on elämisen tarkoitus!

Olen seurannut ystävien blogeja ja facebook- kirjoituksia, ja monilla vauhti näyttää olevan kova. Miksi? Minne on kiire? Minusta näyttää siltä, että kiireiset ihmiset joko haluavat todistaa itselleen oman oikeutuksensa tai haluavat pönkittää itsetuntoaan saamalla ihailua muilta.

Minä en ihaile heitä. Kaikkein tärkeintä elämässä on itsensä kanssa sovussa oleminen, ystävien kuunteleminenja tässä hetkessä läsnä oleminen. Kysy vaikka kissoiltani. He ovat tässä mestareita.

Kiiruhda hitaasti. Festina lente.

Oikeaa maitoa

Millaista on oikea maito? Minusta oikea maito on käsittelemätöntä, sellaista, joka on luonnollisen rasvaista ja johon kerma nousee pintaan. Onneksi oikean, tai  ainakin lähempänä aitoa olevan,  lehmänmaidon saatavuus kasvaa. Enää ei tarvitse olla pelkästään harvaan sijaitsevien maitotilojen varassa, vaan kunnollisen maidon voi jo kohta saada omastakin kaupasta.

Ruohonjuuresta löysin Kaskikansan maitoa, joka lypsetään kyytöistä. Kyytöt ovat yksi alkuperäiskarjan laji, joka lypsää nykyisiin tuotantorotuihin verrattuna vain vähän maitoa. Kaskikansan maitoa saa myös ainakinKannelmäen Citymarketista. Itäkeskuksen Ruohonjuuressa myytiin myös vuohenmaitoa.

Onneksi kaupoista  saa sentään luomumaitoa, myös punaisena, ettei tarvitse maitoa hakea Helsingistä saakka.

 

Villiyrttikeittokirja

Hankin jo jonkin aikaa sitten Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan (Readme 2010).  Siitä on otettu uusittu painos vuonna 2011. Kirjassa esitellään nyt yli 50 villikasvia resepteineen.

Olen ollut kirjaan hyvn tyytyväinen, vaikkakin Tallberg kokkaa vain tuoreista villiyrteistä. Talvella voisi kuivattuja käyttää aivan hyvin.

Tarkempi esittely kirjasta  löytyy esimerkiksi täältä (sivu o myös yo. kuvan lähde):

http://www.yesdeli.fi/diabeetikon-keittokirja-makuja-maailmalta-307.html

Seljankukkasiideriä

Ruotsissa käydessäni jaksan vieläkin yrittää etsiä seljankukkasiideriä, sitä 2%, jota Kopparberg joskus valmisti ja jota joskus muinoin sai Suomestakin. Suomesta on ollut aina todella vaikeaa löytää seljankukkasiideriä, mutta minäpä tein löydön Järvenpään Tarjoustalosta. Stassen- seljankukka-limesiideriä (4,5%) saa sieltä. Seljankukan vieno maku tulee siinä kivasti esiin.

Seljankukat ovat nimenomaan mustaseljan kukkia (Sambucus nigra). Mustat mustaseljan marjat ovat vanha  rohto mm. vatsavaivoihin, ja sen kivet ovat voimakkaasti ulostavia, ehkä myrkyllisiäkin. Ne pitäisi aina marjoista poistaa. Kukissa ei liene rohtovaikutusta. Mustaselja on yleinen etelä-Ruotsissa. Suomessa se kasvaa puutarhassa aivan eteläisissä osissa, ja kärsii pahoin kovina talvina. Suomessa yleinen koristepuu, terttuselja, jonka marjat ovat punaisia, on kaikilta kasvin osiltaan myrkyllinen. Sen kukista ei voi tehdä juomia.

Alkoholitonta seljankukkasiideriä (ja alkoholillistakin) voisi mainiosti tehdä itsekin. Kuivattuja kukkia saa netistä (engl. elder flower), ja reseptinä tässä vaikkapa muunnelma vappusimasta:

8l vettä
2-3 kourallista kuivattuja kukkia
500g sokeria ja hunajaa yhteensä
1tl hiivaa
Laita kukat ja sokeri + hunaja astian pohjalle, ja keitä 1,5l vedestä kiehuvaksi, ja kaada päälle. Jos kukkia on nuukasti, keitä niitä ensin tässä vedessä 15 minuuttia. Anna hautua noin  0,5 tuntia, jolloin lisää loput vedestä. Kun neste on noin 40 asteista, ripottele pinnalle hiiva. Laita astian kansi löyhästi ja anna olla lämpimässä 1-2 päivää.  Vie astia kylmään terassille tai jääkaappiin ja siivilöi käyttöön tarvittaessa. Voihan tämän pullottaakin…