Erehdyin kerran ottamaan kissat mukaan sieniretkelle. Se oli viimeinen kerta kun niin tein! Joka askeleella, kun koti kaikkosi yhä kauemmas metsän suojaan, ne maukuivat ” käännytään takaisin, täällä on tylsää, ja tassutkin kastuvat”. Tyttökissoja molemmat, Muppe ja Kielo. Tassujen ei kuulu kastua. Saaliista ei siis tullut sillä kertaa suuren suuri, sillä korvani kyllästyivät nopeasti toistuvaan sanomaan, mikä toki oli heillä tavoitteenakin. Käännyin takaisin kotia kohti, ja niin muuttui kissojen meininki. Ne spurttasivat puunrunkoja pitkin muutaman metrin korkeudelle ja hyppäsivät alas. Ne loikkivat sammaleiselta kiveltä toiselle kivelle. Ne jahtasivat toisiaan iloisesti. Ne pysähtyivät haistelemaan jotakin jännää juttua sammalikossa. Maukunaa ei enää kuulunut. Jatkossa olen sienestänyt omassa, hyvässä seurassani.
Suppilovahvero (Craterellus tubaeformis) ja kosteikkovahvero (Craterellus lutescens) ovat satoisia sieniä. Niitä voisi kerätä yhdestä paikasta jopa korikaupalla, kunhan ensin oppii näkemään ne sieltä sammalen seasta (ja jos ne kissat pysyvät kotona…). Suppilovahveron maku on hyvin vahva, ja ne sopivat moniin ruokalajeihin. Kosteikkovahveron maku on lähes samanlainen, ja niitä voi käyttää samalla tavoin. Lempireseptejäni ovat suppissalaatti ja juustokeitto. Sienet taipuvat myös hifistelympään ruoanlaittoon, kuten savustamiseen (helppo tapa kotikokille täällä) ja likööriksi (resepti jutussani vuodelta 2012).
Mitkä ihmeen terveysvaikutukset?
Monilla meidän tavallisilla metsäsienillämme on huomattavia terveysvaikutuksia. Suppilovahveroa ja kosteikkovahveroa voi tutkimusten mukaan (linkki vie PubMedin sivuille, englanniksi) kokeilla tukihoitona mm. lievittämään tulehdusta, vahvistamaan luita, diabetekseen ja aivojen hyvinvointiin. Terveysvaikutteisesti sieniä nautitaan päivittäin vähintään 2 viikon ajan ravintona, uutteena tai erilaisten juomien mausteena (käyttötapaa voi vaihdella). Suosittelen pitämään 2 viikon tauon 6 kk yhtäjaksoisen käytön jälkeen.
Suppilovahvero sisältää runsaasti kuituja, kaliumia ja karotenoideja. Siinä on myös mm. A-vitamiinia, folaattia, fosforia, seleeniä, D-vitamiinia, magnesiumia, kalsiumia, rautaa, sinkkiä, jodia ja niasiinia.
Huomioitavaa
Suppilo- ja kosteikkovahveroiden seassa saattaa kasvaa muita sieniä, myös tappavan myrkyllisiä suippumyrkkyseitikkejä (Cortinarius rubellus). Suppilovahveroruoat kannattaa kypsentää hyvin ennen ravinnoksi valmistamista. Etenkin jalat ovat vaikeasti sulavia ja jotkut saavat vatsakipuja, jollei jalkoja ole pilkottu tarpeeksi hyvin. Kaikki sienet voivat aiheuttaa allergisen reaktion. Trehaloosi-intoleranssia sairastavat eivät pysty pilkkomaan sienisokereita.
PS. Samoilla huudeilla suppilovahveron kanssa viihtyy rusko-orakas, monin tavoin erinomainen sieni sekin.
Ruusu korvan takana 