Synkkä ja pimeä aika?

Eli miten selvitä pirteänä ohi pimeän keskitalven ajan?

Voi tietysti hakea kaupasta kirkasvalolampun, vaan minun konstejani ovat seuraavat:
– Pidän aina tuoreita kukkia maljakossa koko tammi- ja helmikuun ajan. Gerberat ja neilikat säilyvät maljakossa pisimmän aikaa.  Niiden seurana maljakossa voi käyttää katajan, männyn tai kuusen oksia tai itse tehtyjä paperilehtikoristeita. Siten tuoreita kukkia ei tarvitse ostaa montaa kerralla. Maaliskuussa voi siirtyä pajunkissoihin ja koivunoksiin.

-Juon piristävää ja mieltä keventävää yrttiteetä. Tällaisia jo keskiajalla mielen, stressin ja huolien keventämiseen käytettyjä yrttejä olivat esimerkiksi sitruunamelissa (Melissa officinalis), nokkosen siemen (Urtica dioica) ja ruusujuuri (Rhodeola rosea).

-Poltan surutta koko päivän kynttilöitä. Elävän tule katseleminen rauhoittaa mieltä ja antaa kotoisan vaikutelman.

Juomaa havuista

Marraskuussa luonnonyrttien siemenet alkavat olla kerätty talteen, voi siirtyä käyttämään havupuiden havuja juomiin ja miksei ruokiinkin. Männynhavuista valmistettua teetä pidettään erittäin lääkitsevänä ja yleiskuntoa parantavana tuotteena, ja vaikka sitä valmistetaan kaupallisestikin, voi sitä mainiosti keittää itsekin. Havuja kerätessä on sitten muistettava pyytää maanomistajan lupa.

Laita isoon kattilaan tai ämpäriin männyn, katajan ja kuusen oksia sopivan kokoisina palasina. Kaada päälle 9 litraa kiehuvan kuumaa vettä ja 1,5 ruokalusikkaa karkeaa merisuolaa. Pidä seosta 2 päivää huoneenlämmössä, sitten siivilöi ja pullota. Säilytä tästä eteenpäin jääkaapissa. Havuista taikajuomaa suositellaan juotavaksi päivässä vähintään kaksi desiä.Havujuomaa ei kuitenkaan suositella hartsiallergisille ja raskaana oleville. (Lähde: http://www.makuja.fi/artikkelit/tiesitko/tiesitko-keppisoppa-nujertaa-flunssan-ja-parantaa-taudit/)

Liköörimarjat käyttöön

Itse tehdyn marjaliköörin pullottamisen jälkeen ei marjoja suinkaan kannata heittää pois, vaan käyttää ne jäätelön kanssa tai vaikka leivonnaisissa. Tässä minun mainio reseptini:

Kakku englantilainen

200g voita
2dl ruskeaa sokeria
3 munaa
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
3dl täysjyvävehnäjauhoa

1dl pähkinää tai mantelia
0,5dl appelsiinin kuori (kotilikööristä)
0,5dl sukaattia
1dl liköörikirsikoita
1.5dl likööriluumuja
2rkl sitruunamehua

Muista jauhottaa marjat ja pähkinät. Paisto 175 astetta 60-70 minuuttia.

 

Inkivääri

Inkivääri on tuttu joulun ja itämaisen keittiön mauste, vaan keskiajalla se oli myös tärkeä lääke. Sitä tuotiin Eurooppaan mm. silkkitietä pitkin. Se kulkeutui Suomeenkin, sillä Mikael agricola kehuu inkivääriä rukouskirjansa kalenteriosassa. Hän kehottaa tammikuussa nauttimaan ikivääriä, pippureita, galangajuurta ja neilikkaa, jotta terveys säilyisi.

”Tällä kuulla syömän pitää (niinkuin Almansar sanoo) ingifääriä, pippuroita, kalikot ja nelikkää. Ja suurustamata vähä viinaa, ja ei mettä juoman, eikä pääsuonta iskemän, mutta maksasuonta, jos hätä käskee.” (Lempiäinen: Agricolan yrtit teoksessa Agricolan aika. BTJ Kustannus 2007)

Sitä käytettiin 1500- luvun Euroopassa mm. ruuansulatusvaivojen ja kuumeen parantamiseen. Inkivääriteetä kannattaa nauttia edelleenkin, ja jollei tuoretta juurta ole tullut hankittua (se kannattaa muuten säilyttää joko huoneenlämmössä tai pakastaa viipaleina. Jääkaapissa se homehtuu helposti), niin iltateen voi valmistaa jauheestakin.

Inkivääritee
0,5 tl jauhettua inkivääriä
2tl hunajaa
4dl kiehuvaa vettä

Kuva kirjasta Köhler’s Medicinal Plants

Mukissani kukkii teeruusu

Teeruusulähetys saapui perille. Teeruusu on käsin palloksi sidottuja (useimmiten vihreän) teen lehtiä. Kuumassa vedessä pallo avautuu, ja usein sisälle on piilotettu kukkia. Maku on hienostunut, eikä siinä todellakaan maistu teepussin paperin vivahde.

Teeruusut ovat kalliita. Kaikkein edullisimmin niitä tietääkseni saa kilotavarana Forsmanin teetukusta, josta niitä silloin tällöin tilailen. Yhden teeruusun hinnaksi tuli noin 72-78 senttiä. Yhdestä teeruususta saa ainakin kaksi litraa hyvää teetä.

Teeruusu koostuu käsin niputetuista teenlehdistä, ja nipun keskelle on usein suljettu jokin kukka. Nippu aukenee kuuman veden vaikutuksesta ja kukka avautuu. Tässä Tiikerin Liljassa teelehtien sisällä on oranssi kukka.

Kirsikkaolut

Happamalle maistuva Kriek on yksi mielioluitani. Sen happamuus syntyy luonnonkäymismenetelmällä, jolla valmistettiin alkujaan kaikki oluet. Toivoisin saavani tätä ikivanhaa makua myös maustamattomana, mutta nykyään sitä on saatavana yleensä vain marjoilla maustettuna.

Maistuisiko sienilikööri tai tuoresuolatut sienet?

Elokuussa päätin tehdä sienilikööriä: Laitoin kanttarelleja ja hunajaa vodkaan. Vaan Kirsti Eskelinen kirjassaan Sienestäjän suosikit  pistää paremmaksi: hän tekee likööriä myös haperoista ja suppilovahveroista.

Tässä se on, kanttislikööri. Hyvää! 3 kantarellia, 0,5dl hunajaa ja 3,5dl suomi- viinaa. Tein myös suppislikööriä, jonka maustoin hunajalla. Siivilöin ja pullotan kummatkin vasta jouluksi.

Löysin myös toisen sienikirjan, jossa on uusia, kivoja reseptejä: Korhonen & Lehtovaara: Sienet ja sieniherkut. Otava 2012 

Kirjassa on paljon uusia, innostavia reseptejä. Siitä olen nyt kokeillut uusia säilöntämenetelmiä sienille. Tuoresuolaus on kiinnostavaa, tässä:

Tuoresuolaus on uudempi juttu ja sopii hyvin sienille, joita ei tarvitse esikäsitellä, esimerkiksi suppilovahveroille.
1L tuoreita sieniä
2-3 valkosipulinkynttä viipaleina
10 mustaherukanlehteä
tillin varsia
reilu ruokalusikallinen karkeaa merisuolaa
1tl sokeria
Halkaiset suppilovahverot ja kantarellit sekä pilko ne paloiksi, viipaloi tatit. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja jätä tunniksi huoneenlämpöön. Sekoita välillä. Kaada sienet liemineen lasipurkkiin ja laita paino päälle. Sulje kansi ja laita purkki viikoksi jääkaappiin.

 

Tein myös marinoituja suppiksia (kuvassa etualalla).
Marinoidut vahverot
5–6 dl pilkottuja suppilovahveroita, kantarelleja tai muita mietoja sieniä
ripaus suolaa
1–2 sipulia
1 punasipuli
1–2 valkosipulinkynttä
10 kokonaista maustepippuria
5–8 kokonaista mustapippuria
2–3 laakerinlehteä
tillin- ja persiljanoksia
suolaa
liemi:
1 dl valkoista balsamietikkaa
1 dl rypsiöljyä
3 neilikkaa.
Pane pilkotut sienet paistinpannulle ja kypsennä niitä sen verran, että sienistä irtoava neste haihtuu. Mausta sienet ripauksella suolaa. Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja paloittele valkosipulin kynnet. Murskaa pippureita kevyesti. Lado sienet, sipulit ja mausteet kerroksittain purkkiin. Ripottele kerrosten väliin aavistus suolaa. Sekoita etikka ja öljy keskenään ja kaada purkkiin viimeiseksi. Katso, että liemi peittää ainekset. Anna sienten marinoitua jääkaapissa 3–4 päivää. Kääntele purkkia välillä, jotta kaikki ainekset marinoituvat tasaisesti. Tarjoa esimerkiksi keitettyjen perunoiden tai ruisleivän kanssa.
Taka-alalla on hunajamarinoituja orakkaita.

 

 

Ateria pihlajanmarjoista

Pihlajanmarjat ovat monikäyttöisiä.  Niissä on erittäin runsaasti C-vitamiinia, ja niitä on käytetty mm. keripukin, hengitystiesairauksien ja kovan vatsan lääkitsemiseen. Ne sopivat moneet käyttöön ruuanvalmistuksessakin: viiniin, likööriin, höyrymehuun, ruokiin, leivonnaisiin ja jälkiruuaksi.  Kyllä äiti tietää-blogista sain kivoja idiksiä, joita muuntelin omaan makuun sopivaksi. Käytin pihlajanmarjoja kokonaisen aterian valmistamiseen. Pihlajanmarjat sopivat myös yrttiteen yhdeksi ainesosaksi, mutta uunipuuron sekaan ne eivät mielestäni sopineet. Tämä ateriakokonaisuus on kuitenkin maukas.

Pihlajanmarjoja leivässä

0,75l lämmintä vettä

pala hiivaa

1rkl suolaa

2 kourallista valkoapilan kukkia (kuivattuja)

3 kourallista pihlajanmarjoja

1dl perunahiutaleita

noin 1-1,3 kiloa täysjyväjauhoja

Hiiva ja muut aineet laitetaan lämpimään nesteeseen, sitten jauhoja sopivasti. Tulee kaksi limppua. Pihlajanmarjat maistuvat leivässä mainioilta, ikäänkuin makeilta rusinoilta.

Kanaa ja pihlajanmarjoja

1 maalaiskana (myydään pakasteena isoissa marketeissa)

merisuolaa

anista

pihlajanmarjoja

mustaherukanlehtiä

omena- tai seljankukasiideriä

Täyä kanan vatsa pihlajanmarjoilla ja mustaherukanlehdillä kokonaan. Ripottle karkeaa merisuolaa ja anista kanan pinnalle ylt’ympäri. Aseta kana uunivuokaan ja kada 1-2cm (kotitekoista) omena- tai seljankukkasiideriä vuuan pohjalle. Paista leivinuunissa yli yön. Miten kana paistetaan sähköuunissa, sitä en tiedä. Todella maukasta!

Kanan kanssa voisi valmistaa härkäpapurouheesta ja nokkosesta sekä vihanneksista pataruuan, jonka voisi maustaa mintulla. NAM!

Pihlajanmarjalikööri

Pihlajanmarjoja purkki täys, lisätään hunajaa (0,75l vetoiseen purkkiin aluksi 1dl) ja neutraalin makuista viinaa purkki täys. Pullotetaan puolen vuoden kuluttua ja tarkistetaan makeus.  Annetaan vetäytyä vielä vuoden ennen maistamista.

Puolukka-pihlajanmarjapiiras

150 g voita
1 1/4 dl ruskeaa sokeria
1 kananmuna
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
(1 tl leivinjauhetta)
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa muna sekaan. Lisää vehnäjauho-leivinjauhe-vaniljasokeriseos. Sekoita tasaiseksi nopeasti.

Täyte:

o,75l puolukoita
3 kourallista pihlajanmarjoja
1dl hunajaa

Seos:
500g rahkaa
2dl kunnon maitoa
2 munaa
1tl vaniljasokeria
1,5dl ruskeaa sokeria
2rkl sitruunamehua
1dl tummaa sokeria

Ripottele marjat pohjan päälle, sekoita seos ja kaada päällimmäiseksi. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia-1 tunti.

Yksi omenaresepti lisää…

Tänä vuonna omenoita työntyy joka mutkan takaa vastaan. Parhaimpia ne ovat minusta kuivattuina renkaina, eikä siemenkotiakaan pois heitetä. Niistä tehdään likööriä, johon omenan siemenkodassa mukana olevat siemenet antavat kivan vivahteen.

Laitoin siemenkodat kannelliseen tölkkiin, ja kaadoin neutraalin makuista viinaa päälle niin, että omenat juuri peittyvät. Sokeria en laittanut. Jouluksi voin siivilöidä hienon makuista juomaa.

Terveiset maltalaisesta keittiöstä

Tapanani on jo jonkin aikaa ollut ulkomaanmatkojen jälkeen ollut järjestää ystäville illallinen, jossa tutustutan matkakohteeni keittiöön ja juomiin. Juomat ja alkupalat saa usein hankittua kotimatkan alkaessa lentokentältä, kuten nytkin tein. Maltalainen keittiö osoittautui mielestämme oikein oivaksi ja nämä ruuat, joita kokkasin ovat sen arvoisia, että niitä voisi valmistaa toistekin. Ostin lentokeltältä Maltese Cuisine- kirjan (BDL-Publishing, ISBN 978-99957-20-44-5), josta poimin nämä reseptit.

Alkupalat ostin valmiina lentokentältä:

salamia, kikhernetahnaa, kasvispikkelsiä, leipää, maltalaista hunajalikööriä

Alkuruuat:

Hernekeitto: 0,5l lihalientä,0,5l vettä, 400g hernerouhetta,1 kuutioitu sipuli, 1 kuutioitu nauris, 4 mintunoksaa, 1rkl jauhoja,1rkl voita, suolaa, mustapippuria, ripaus sokeria.

Alkuperäinen ohje oli tuoreista herneistä, mutta käytin hernerouhetta, joten tein sopan näin: voi ja jauhot kypsennetään, sitten lihaliemi ja vesi sekä muut aineet. En siis kuullottanut sipulia. Hyvää oli.

Tuohon hernerouheeseen olen muutenkin ihastunut: maku on kuin tuoreen herneen, eikä liottamista tarvita.

Riisiä ja kananmaksaa: 400g kananmaksaa, 200g keitettyä riisiä, 4 isoa sipulia silputtuna,, 100g voita, 3tl kuminaa, 100g hernerouhetta, 1tl mustapippuria

Sulatin rasvan ja kuullotin sipulisilpun sekä kananmaksan siinä. Sitten mausteet ja hernerouhe. Kuullotin toisella pannulla riisin voissa ja yhdistin seokset. Tämäkin maistui oikein oivalle, kumina sopi hyvin kananmaksan mausteeksi.

Pääruoka

Kaniinia valkoviinissä: 1jänis paloiteltuna suurehkoihin paloihin, 100g rasvaa (voita), 1 iso lasillinen viiniä, 4 suurta sipulia silputtuina, 4 laakerinlehteä, valkosipulia

Pakastettuja jäniksiä löytyy ainakin hyvinvarustetuista K-supermarketeista. Hain yhden ja annoin sen sulaa jääkaapissa. Sulatin voin ja ruskistin siinä jäniksen palat ja sipulit, sitten neste ja mausteet. Kansi padan päälle ja annetaan kypsyä joko uunissa tai hiljaisella tulella, kunnes on kypsää. Tarjoillaan joko riisin, spagetin tai ranskalaisten perunoiden kanssa. Oikein makoisaa.

Seurana paistettuja papuja.

Juomana maltalaista puna-sekä valkoviiniä.

Tuossa spagetin kera tarjoilussa näkyy voimakas italialaisen keittiön vaikutus Maltalla. Toinen suuri vaikuttaja on englantilainen keittiö, hallinnoivathan englantilaiset pitkään Maltaa. Jokaisen ruoka-annoksen kanssa ravintolassa tuotiin pöytään myös annos ranskalaisia (myös simpukka-annoksen kera), joita kukaan ei nähtävästi koskaan syönyt.

Jälkiruokana maltalaisia hunajapähkinämakeisia sekä lasillinen kaktuslikööriä.