Tuoretta hernettä satokauden ulkopuolella?

Olen aina pitänyt tuoreen herneen mausta. Sen saan aikaan keittoihin talvisin käyttämällä kuivattua hernerouhetta. Sitä saa joistakin suurista marketeista. Siitä keitetty keitto on aivan tuoreherneen makuista. Nam!

Ritiläkorien nimilaput

Ritiläkorit ovat hieno keksintö, niihin mahtuu vaikka mitä. Vaan nimikylttejä niihin en olekaan mistään löytänyt. Tuunasin sellaiset itse  – jälleen kerran – maitopurkeista. Nyt tavarat löytyvät.

Puuhelloittelua

Tämä on ylistyslaulu puuhellalle. Sen äänestä kuuluu, kun on aika lisätä puita. Sen ääntä kuunnellessa oikein rentoutuu, kun mukava lämpö ja tuoksu leviävät taloon.

Siinä voi laittaa helposti useita ruokalajeja yhtäaikaa, kun tilaa on. Ensin kattila kuumennetaan kiehuvaksi kuumimmalla ppaikalla, sitten se siiretään hiukan syrjemmälle kiehumaan, ja lopuksi kauemmas hautumaan.

Puuhellassani on myös neljän leivän leivinuuni.

Perustetaanko puuhellafanit – yhdistys?

Sunnuntaiaamun punaviini

Mikä onkaan parempaa kuin rauhallinen, kiireetön sunnuntaiaamu ja lasillinen hyvää, kotona tehtyä punaviiniä tyhjään vatsaan! Kissa sylissä, ja ajatukset saavat harhailla.

Punaviini rauhoittaa vatsaa ja rentouttaa lihaksia.

Seuraavaksi sauna päälle, ja saunan jälkeen pitkä aamiainen.

Aloe on hyötykasvi

Olen innostunut erilaisten aaloekasvien (Aloë) keräämisestä.  Aaloekasveihin kuuluu yli kolmesataa lajia. Ne kasvavat luonnonvaraisina Afrikan kuivilla alueilla, etenkin Etelä-Afrikan eteläkärjessä ja trooppisen Afrikan vuorilla. Tunnetuin aaloen laji on lääkealoe (Aloe vera).

Lääkeaaloeta käytetään ihonhoitoon kosmetiikkateollisuudessa sekä palovammojen hoitoon. Nykyisin sen käyttö kosmetiikassa, ja suihkushampona on yleistä, mutta kuinka moni tietää, että siitä on hurjasti apua myös mm. palovammojen hoidossa? Minulla on puuhella ja leivinuuni, ja monena leipomispäivänä saan marssia ikkunalle ja taittaa lehden aaloesta. Lehden sisällä on vihreää geeliä. Kun sillä sivelee palanutta ihoa muutaman minuutin, iho viilenee ja paranee nopeasti. Myös muut aaloet, ei vain lääkeaaloe, käyvät tähän. Aaloesta valmistetaan myös virkistävää juomaa.

Aloe mainitaan ensi kerran jo 1400-luvulta olevassa Naantalin luostarin yrttikirjassa. Siitä ilmestyi vuonna 2011 vihdoinkin suomennos (Rauno Tirri: Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja, Wanha Naantali Kauppa 2011) , mutta aloe on jostain syystä  siitä suomennoksesta ikävä kyllä jäänyt pois.

Aloe on helppohoitoinen, selviytyy vähällä kastelemisella, mutta kasvaa suureksi, jos saa runsaasti vettä.

Pitsiä kesän kunniaksi

Kesän tullen tykkään siirtyä vähän romanttisempaan tyyliin, ja kaivan vanhat pitsipeitot esiin. En osta kukkia kaupasta, vaan poimin luonnosta koiranputkia, kellokukkia ja päivänkakkaroita kolhiintuneeseen maitokannuun. Mattojen lukumäärä minimiin, jotta on helpompui siivota.Villaiset penkinpäälliset joutavat komeroon.

Pitsiä

pitsiä

ja pitsiä keinutuolissakin!

Korulipaston siivousta – kesä tuli jo

Päätin siivota korulipaston näin kesäkirppiskauden alussa. Halusin luoda katsauksen koruihini, jotta en hankkisi heräteostoksina samantapaisia, mitä minulla ennestään jo on. Joka-aamuinen korunvalinta helpottunee hurjasti. Samalla korut pysyvät helpommin ehjinä.

IKEA myy kätevän näköisiä säilytyslokerikkoja, matalia koreja, jotka on jaettu lokeroihin: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80107974. En raaskinut maksaa viittätoista euroa moisesta. Laatikostossani on useita laatikoita, eikä IKEAn säilytyslokerikkojen kokokaan ihan täsmää lipastoni mittoihin. Leikkasin lokerot maitopurkeista. Viiden maitopurkin leveys on sopiva laatikkooni, neljässä rivissä. Pituudesta jäi yli, mutta leikkasin sinne muista purkeista kapeita ja leveitä taskuja. Näin purkit pysyvät hyvin paikallaan, kun laatikoita availee.

Yli jääneet osat maitopurkeista eivät suinkaan mene haaskuun nekään, vaan käytetään syksyllä lautanauhakurssilla lautojen tekoon.

Korulipastoni pysyy nyt järjestyksessä. Lajittelin korut värin ja materiaalin mukaan.Liikaa koruja ei naisella voi olla, eihän?

Kultaa naamassa

Kävin Tallinnassa kylpylävisiitillä. Piti minunkin kokeilla sitä Hollyfoodin filmitähtien suosimaa kultahoitoa.

Mitähän suoraavaksi?

Eikös näytäkin hyvältä??

Tuntuihan se iho hyvältä tuon käsittelyn jälkeen, tosin paikoin hyvin kuivalta.

Pannulappuja ja tuunausta

Vihdoinkin oli aikaa istua hetki ja ottaa uusiokäyttöön vanhat villasukan varret. Sukat kutistuivat pesussa niin, etteivät varret enää mahtuneet jalkaan. Leikkasin ne auki, sitten neulalla ja langalla yliluotellen ympäri molempiin suuntiin,  ja virkkasin reunat, ja kas, tuli hauskat patalaput. Oli niin hauskaa pitkästä aikaa tehdä jotakin ihan yksinkertaista käsityötä, ilman vaativaa ajattelua! Hauskat tuli. Eikä tarvitse heittää sukanvarsia roskiin…

Patalappuja piisaa...

Vastaavasti voisi tuunata vaikka mitä. Voisin käydä villapaitahyllyn läpi taas kerran… Kaikki, jotka käyttävät aktiivisesti puuhellaa, tietävät, että patalappuja kuluu. Jotkut käyttävät vanhat lakanat patalappuihin moninkertaisinakerroksina, ja ylimääräisestä silityslaudan peitteestä tulee kuulemma tosi hyviä patalappuja.

 

Yrttejä oluessani

Vihdoin Suomessakin alkaa saada jotakin hieman erilaista. Lapin Kulta lanseerasi Tuisku-oluen. Siinä on mausteena siankärsämöä. Maku on jännä, yrttinen, hieman pippurinen. Siankärsämöä on käytetty juomien, myös oluen, mausteena jo keskiajalla ja ennenkin, humalan ohella tai sijasta, kuten suomyrttiä tai suopursua. Mutta miksi tässä oluessa on sekä humalaa että  siankärsämöä?

Lapin Kullan Tuisku juodaan tietty viikinkilasista - onhan siinä sentään siankärsämöä!

Tavalliseen kotikaljaan voi lisätä marjoja sekä villiyrttejä aivan mainiosti. Tässä Tuoppi-mallaspussin ohjeella tehdyssä on siankärsämön kuivattua versoa ja 200g puolukoita / 5l vettä.