Haluan lukea tärkeitä, ajankohtaisia uutisia. Minua ei kiinnosta katsella kuvia hyvävartaloisista naisista tai lukea niistä. Näen sellaisia joka kerta, kun katson peiliin.
Hyväkroppaisten miesten vilauttelua voisin sen sijaan mieluusti lehtien sivuilta lukea.
Tasa-arvoa!
Voita on helppo tehdä itse. Nykyisin voimassa hapatetaan meijereissä hapatteella, mutta alkujaan voi valmistettiin hapatetusta kermasta. Hapattaminen antoi voille sekä makua että säilyvyyttä. Nykyisinkin voihin voi käyttää kaikki viikon tai kaksi päiväyksen yli menneet kermat, kunhan tarkistaa ensin, että haju on hyvä eikä hometta ole. Kirnua ei tarvita, eikä sähkövatkain ole välttämättömyys: Ohjeet löytyvät täältä.
Valmis voi asetetaan tietenkin tarjolle kauniisti. Nykyisin kaupoissa myydään kauniita suklaalle tai leivonnaisille tarkoitettuja pikku muotteja, joita voi käyttää mainiosti myös voin kovettamiseen jääkapissa tai pakastimessa. Voista voi myös veistää tavallisen ruokaveitsen avulla jonkin hauskan patsaan tai asetelman, kuten meillä oli lapsuuskodissa tapana tehdä, kun tuli vieraita syömään. Voin muotoileminen oli aina veljeni tehtävä.
Jollei vanhemassa olevia kermoja ole jääkaapissa juuri nyt ja vieraat ovat jo kolkuttamassa ovelle, tavallisen voin makua voi muunnella hieman juhlavammaksi maustamalla se vaikka inkiväärimurskeella tai hunajalla, ja sitten seos muottiin ja hetkeksi pakastimeen. Myös rahkan ja erilaisten tuoreiden yrttien lisääminen sopii hyvin, siten rasva-annoskin kevenee.
Hunajavoi
1/5pkt voita
2 rkl hunajaa
rosmariinia tai sitruunamelissaa
Sekoita hunaja ja mahdolliset mausteet pehmeään voihin. Huom. aromi voimistuu säilytettäessä. Asettele voi kauniisiin muotteihin ja kylmään.
Inkiväärivoi
1/5pkt voita
raastettua inkivääriä
Sekoita inkivääriä pehmeään voihin maun mukaan. Asettele voi kauniisiin muotteihin ja kylmään.
Yrttivoi
125gr voita
250gr rahkaa
suolaa
ruohosipulia
(valkosipulia)
muita yrttejä maun mukaan
Sekoita muut aineet pehmeään voihin. Asettele seos kauniiseen kulhoon, koristele se kauniisti ja nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Usko, että olet kaunis, niin tulet sellaiseksi!
Sitruunamelissatee keventää mieltä. Kun juon sitä, tunnen oloni iloisemmaksi – ja siksi myös kauniimmaksi
Miksi ostaisin ulkomaisista aineista tehtyä basilikapestoa, kun voin tehdä aivan yhtä maukasta pestoa itsekin, ja vielä kotimaisista raaka-aineista.
Koivunsilmupesto
1dl auringonkukan tai hampun siemeniä
1dl koivunsilmuja
1dl hyvää öljyä, esimerkiksi hamppuöljyä
Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa. Voit käyttää myös kuusenkerkkiä tai nokkosta.
Haluaisin niin kirjoittaa älykkäästi tästäkin aiheesta, mutta en osaa…. Olen yliherkkä sanalle MUTTA. Tarvitsen siedätyshoitoa: en osaa erottaa kehuja MUTTA-lauseen dominoidessa sanomaa. MUTTA – sana luo heti aivoihini mielikuvan kumaraisesta ihmisestä, ja ehdotankin että ruusut ja risut laitettaisiin suosiolla eri kappaleisiin. Myös puheessa. Kiitos!
Toinen sana, jota inhoan, on VALITETTAVASTI. Sen sävy on todella ikävä. Sanan kuullessani minun tekisi mieleni kuristaa joku (sanan lausuja on usein siinä lähellä…)
VALITETTAVASTI käytän sanaa joskus vahingossa itsekin. Tulen siitäkin kiukkuiseksi, vaan kenet sitten kuristaisin….?
Tämä asenne kuultaa niin monen puhekumppanin lauseiden välistä. Toivon todella, ettei itsestäni välity muille tuotaasennetta. Sillä ainoa asia, jossa ihminen on muita parempi, on oman käsialan luku. Enkä minä ole siinä edes kovin hyvä.
Olla napinreikä. Olla napinreikä jonkun takin
liepeessä. Olla napinreikä ja palvella yhtä nappia
ja sen kautta koko takkia ja samalla katsella
oman nappinsa läpi maailmaa ja ihmisiä ja
toisia napinreikiä. Olla napinreikä ja tietää,
että napinreikä ilman nappia ei ole muuta kuin
reikä, ja tietää samalla, ettei yksikään takki
ole takki ilman napinreikää, tietää se ja
sillä tavoin tajuta todellinen suuruutensa,
tietää, että jokainen nappi voi pudota,
tietää, että jokaikinen takki voi revetä,
tietää se ja huutaa:
”Mutta napinreikä ei voi koskaan pudota
eikä napinreikä voi koskan revetä,
sillä se on vain reikä takissa, se oli, se on ja jää.”
Ja jos jostain ilmestyy joku,
joku, joka kysyy: ”Ollako vai eikö olla?” niin
vastata tälle, että kun kerran on, on niin hyvin
kuin voi, suuri napinreikä, oikein hyvä napinreikä.
Toomas Liiv
