Talvisen luonnon yrttejä 1: Mänty (Pinus sylvestris)

Kesää odotellessa, kun maata peittää paksu vakoinen kerros… Keväisin ja alkukesällä luonnosta kerätään yrttejä, enimmäkseen nokkosta ja muita helppoja kotipihan kasveja. Niitä kuivataan talven varalle, ja nämä pussukat unohtuvat kaapin perälle, koska niitä ei kuivattuna oikein osata käyttää. Niitä kuivataan talven varalle, vaikka talvellakin voi kerätä luonnonyrttejä. Tässä osassa kerron männyn ravinto- ja rohtokäytöstä.

Männyn sisäkuori eli pettu

Suomalaiset ovat valmistaneet pettua männyn sisäkuoren nila- ja jälsikerroksista jo keskiajalla, muut Pohjolan kansat ovat murentaneet puun ulointa kuorikerrosta eli kaarnaa leipäjauhojensa jatkoksi. Molemmat ovat sopivassa suhteessa käytettynä maukasta ja terveellistä ravintoa. Suurten nälkävuosien aikana jauhoja jouduttiin jatkamaan petulla puolet tai enemmänkin, mikä oli munuaisille liian rankkaa, purkautui ihon läpi pahana hajuna ja tuhosi suoliston. Esimerkiksi leipä- tai pannaritaikinan seassa pettu on kuitenkin terveellistä: se sisältää runsaasti kivennäisaineita, ja sopii siksi muun muassa korkean verenpaineen tukihoitoon. Sitä kannattaa käyttää vain noin 10-30% verran muista jauhoista, muutoin maku on liian karvas. Inarinsaamelaiset nauttivat pettua muun muassa kala- tai lihaliemen suuruksena. Sitä voi käyttää ruuanlaittoon jauhojen tavoin, mutta sitko pettujauholta kuitenkin puuttuu.

Pettua voi kerätä kaikkina vuoden aikoina, ravinteikkainta on kuitenkin kevätpettu. Petun koostumus vaihtelee kasvukauden aikana. Petun energiapitoisuus ruisjauhoihin verrattuna on parhaimmillaankin vain noin 25%. Osa petun sisältämästä sokereista ja valkuaisaineista menetetään esikäsittelyssä. Kilo pettujauhoja tyydyttää ihmisen päivittäisen B1- ja B 2- sekä C-vitamiinin tarpeen. Rauta-, mangaani-, sinkki-, koboltti- ja alumiinipitoisuudet ovat korkeammat kuin rukiin tai kevätvehnän. Kevätpetulla on korkea rautapitoisuus. Lönnrotin mukaan se poistaa elimistöstä matoja ja poistaa keripukkia.

Pettujauhon kilohinta on nykyisin korkea, mutta sitä on helppoa, tosin aikaa vievää, valmistaa itsekin. Pettupuuna on paras nuori, suora ja tyvipuolelta mahdollisimman oksaton puu. Pettua on helpoin irrottaa keväällä kasvun alkamisen aikaan, myöhemmin kesällä pettuliina tarttuu lujempaan ja sen irrotus on hankalampaa. Puun ruskea ja vihreä kuorikerros poistetaan varovasti vuolemalla, ja niiden alla oleva valkoinen pettu irrotetaan lastalla. Ne paahdetaan punaruskeiksi, jotta puun kitkeränmakuinen pihka haihtuisi. Sitten ne rouhitaan, kuivataan ja jauhetaan. Perinteisesti suomalaiset valmistivat pettua männystä, vaikka sitä voisi valmistaa hieman helpommin monesta lehtipuulajistakin, niissä ei ole pihkaa ja paahtamisvaihe jää pois.

Männynkuori eli kaarna

Petunteon sijaan voi raastaa ruokiin kaarnaa, mikä on myös maukasta etenkin, jos leipätaikinaan sekoittaa lisäksi kokonaisia puolukoita, karpaloita tai pihlajanmarjoja joko tuoreena tai kuivattuina sekä apilankukkia. Kaarnasta ja etenkin sen ohuista helpeistä sekä oksista neulasineen voi keittää hyvänmakuista ja terveellistä mehua, jota markkinoilla myydään muun muassa syövän tukihoitoon. Helpeet käyvät myös haavanhoitoon.

Keski-Euroopassa männyn kaarnasta saadaan allergikkoja, astmaisia ja reumaatikkoja auttavaa rohtoa. Sitä voi valmistaa kotona esimerkiksi uuttamalla kaarnanpaloja alkoholiin. Kaarna voi auttaa myös matkapahoinvointiin, sileyttää vanhenevaa ihoa ja virkistää muistia. Männyn kaarna sisältää rautaa,mangaania ja sinkkiä jopa enemmän kuin ruis ja kevätvehnä. Siinä on myös jonkin verran B1, B2 ja C-vitamiineja, runsaasti ns. pienravintoaineita, kasvisteroleja, yksinkertaisia fenoleja, vähän alkaloideja, flavonoideja ja sen johdannaisia proantosyanideja. Rouhittu männynkaarna sopii mainiosti orkidean kasvualustaksi.

Euroopassa on tutkittu vuorimännyn (Pinus mugo) ja rannikkomännyn vaikutusta. Niiden kuoriuutteen on todettu vahvistavan verisuonia ympäröivää kollageenia ja estävän nesteen tihkumista hiussuonten kautta kudoksiin. Tämä on tervetullut apu sydän- ja verisuonisairauksista kärsiville ja matkustavaisille, sillä pitkien lentojen aikana raajojen turvotus vähenee ja ääreisverenkierto paranee. Uute on desinfioivaa, ja sopii myös haavojen hoitoon. Sitä voi nauttia antioksidanttitason ylläpitämiseksi ja kestokyvyn lisäämiseksi, työpaineen alla vähentämään stressiä. Sopii vanhenevan ihon hoitoon. Luonnonlääkkeitä on viisainta nauttia tietty jakso – esimerkiksi 2-3 kuukautta kerrallaan joka päivä. 2-3 viikon päivittäisen nauttimisen jälkeen voi kokeilla samansuuruista taukoa. Siten rohdon teho säilyy eikä allergioita synny niin helposti.

Männyn kuoriosa sisältää runsaasti pihkaa, josta valmistetulla tervalla, pikiöljyllä ja tärpätillä on lievitetty yskää, astmaa ja nuhaa. Tervaa käytetään sisäisesti ysköksiä poistavana ja virtsaneritystä kiihottavana aineena; ulkoisesti antiseptisenä ja antiparasiittisena aineena laastareihin ja salvoihin. Lapsille annettiin ennen hinkuyskään tervavettä. Sitä tehdään, kun kortteliin tervaa lyödään kannu vettä, jota puulastalla yksi tunti yllä sekoitetaan, ja vuorokauden seisottamisen jälkeen kaadetaan eri astiaan. Sitä nautitaan muutamia ryyppylaseja päivässä. Nykyisinkin mäntytervalla maustetaan muun muassa pastilleja, alkoholeja sekä kosmetiikkaa.

Männynkävyt

Myös männynkäpyjä voi käyttää ravinnoksi: niillä maustettiin jo keskiajalla olutta ja viiniä. Niillä voi maustaa myös kotikaljaa tai keittää teetä. Vuorimännyn (Pinus mugo) kävyt sisältävät haihtuvia öljyjä ja hartseja. Pienistä keskenkasvuisista nuppumaisista kävyistä tehtyä keitettä (n. 30 g käpyjä litraan vettä) on käytetty sisäisesti yskän ja keuhkoputkentulehduksen hoitoon sekä höyryhengitettynä nuha- ja hengitystievaivoihin sekä suun ja nielun tulehduksiin. Männynkävyistä tehdyn uutteen on nykytutkimusten mukaan todettu ehkäisevän bakteerien, virusten, loisten sekä kasvainten kasvua. Lähinnä tutkimuksia on tehty japanilaisella valkomännyllä (Pinus parviflora). Sen kävyistä tehty uute on todettu jopa tehokkaammaksi influenssaviruksia vastaan kuin yleisesti käytetty lääke amantadiini.

Männynhavut ja kerkät

Yleisien havupuidemme männyn , kuusen ja katajan havuisia oksia voi hakea ulkoa, liottaa raikkaassa vedessä yön yli ja keittää niitä samassa vedessä noin 1-1,5 tunnin ajan. Siivilöity tumma neste on erittäin ravitsevaa ja maukasta. Jäähtyneeseen nesteeseen voi vielä lisätä hippusen sitruunahappoa

Männyn neulaset ovat erittäin aromikkaita. Männyn neulaset sopivat mausteeksi sekä erilaisiin riista-, liha-, kala- ja kasvisruokiin, kuten patoihin, liemiin ja kastikkeisiin. Männyn kerkkien ja neulasten maku sopii hyvin yhteen esimerkiksi sienien maun kanssa. Neulaset pakataan kangaspussiin, joka otetaan pois ruuan seasta ennen tarjoilua. Ne voi myös silputa yrttisaksilla, ja hauduttaa ruokaa jonkin aikaa. Neulaset voi myös keittää juomaksi ja käyttää sitä keittojen ja patojen nesteenä. Neulasia ei tarvitse irrottaa oksista, sillä nekin antavat makua. Kerkkiä eli männyn nuoria vuosikasvaimia ja männyn norkkoja voi myös hapattaa, jolloin saadaan suoliston toimintaa edesauttavaa ravintoa. Kerkät havut ja oksat voi valmistaa myös sokerin tai hunajan kanssa siirapiksi.

Männyn kerkät ja neulaset ovat erinomainen yskänlääke. Niissä on paljon karoteenia ja C-vitamiinia, eteeristä öljyä, karvasaineita ja hartsia. Niitä on käytetty sisällisesti vanhentuneessa keuhkoputkikatarrissa, kihdissä ja reumatismissa esimerkiksi siirappina tai uutettuna alkoholiin, sekä ulkoisesti kylpyihin. Ne auttavat myös ruuansulatusvaivoihin sekä kurkku- ja keuhkoputkentulehdukseen. Ne irrottavat limaa, hiostavat ja vaikuttavat antiseptisesti ja hien- ja virtsaneritystä lisäävästi, lämmittävät sekä stimuloivat ääreisverenkiertoa. Vilustumiseen, yskään ja sapen erityksen lisäämiseen voi myös hengittää leirinuotioon heitetyistä palavista oksista ja havuista nousevaa savua. Kylpyvedessä kerkät, oksat ja neulaset edistävät verenkiertoa, virkistävät, raikastavat, vastustavat tulehduksia, auttavat reumaan, kihtiin ja vaikeasti paraneviin haavoihin. Lääkkeenomaiseen käyttöön tarkoitetut männyn kerkät poimitaan keväällä, kun ne ovat vielä suojussuomujen peittämät. Ne kuivataan miedossa lämmössä ja säilytetään tiiviisti suljetuissa astioissa.

Kerkistä ja neulasista voi valmistaa myös mäntyhunajaa. Sitä nautitaan tyhjään vatsaan 1 tl puoli tuntia ennen aamiaista 30 päivän ajan. Turkissa sitä käytetään kasvaimiin ja erilaisiin vatsakipuihin. Kuivatut neulaset antavat hyvän tuoksun vaatteille: niitä voi pakata pussiin ja laittaa vaatekomeroon.

Männynneulasmehu

noin 2 l neulasia oksineen

7 l vettä

(2 tl sitruunahappoa)

Laita neulaset ja vesi kattilaan, keitä tunnin verran ja siivilöi. Halutessasi voit lisätä hieman sitruunahappoa. Säilyy kannellisessa ämpärissä viileässä noin 1kk.